Eteenpäin, sanoi mummo lumessa
Kuntien resurssit on nyt suunnattava ratkomaan, miten tästä uudesta niukkuudesta selvitään taas normaalimpaan aikaan.
”Myö yhessä” on yritetty kaikkemme täällä Savonlinnan seudulla oman keskussairaalamme ja ammattikorkeakoulun säilymiseksi ainakin nykyisellä tasollaan. Eri tahoilla on ollut omanlaisensa vaikuttamiskeinot, mutta tulokset ovat jääneet kaikilta osin kauaksi tavoitteistaan. Monet ovat liittäneet tähän henkiseen voimienkoitokseen kovin henkilökohtaisiakin panoksia ja kokevat nyt menettäneensä kasvonsa ja haluavat uusin keinoin saada lopputulosta muuttumaan.
Onko olemassa enää mahdollisuuksia kovinkaan paljon muuttaa nykyisen hallituksen antamaa ohjeistusta ja jopa lakeja. Eloisakin on joutunut saman käskyvallan alaisena tekemään niitä päätöksiä, jotka nyt hiertävät täällä Eloisan itärajalla. Vaikka onkin helppo siirtää vastuuta suuremmille hartioille, kuten maan hallitukselle, on toki jokaisen tahon mietittävä omia ratkaisujaan, joita rahoitetaan verovaroin, ovatko ne tasapuolisia kaikkia kohderyhmään kuuluvia kohtaan.
Kunnissa on edelleenkin paljon ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ja kaikkien kansalaisten hyvinvointiin vaikuttavia velvoitteita. Vaikka nykyinen taloudellinen kiristys valtion taholta koskee kuntia ja kuntalaisia monella tapaa, niin viranhaltijoiden on otettava lusikka kauniisti käteensä ja virkavelvollisuutensa puitteissa ryhdyttävä suunnittelemaan, miten tästä uudesta niukkuudesta selvitään ja kuinka pystytään tuottamaan ne palvelut, joita kunnilta edellytetään.
On hieman arveluttavaa jatkaa taistelua sellaisten ratkaisujen puolesta, jotka tuskin toisivat parempaa lopputulosta kuin nykyinen tilanne on. Tähänkin tilanteeseen pätee mielestäni taloustieteellinen termi, rajahyötypiste. Olemmeko jo siinä pisteessä, jossa tulos/tuotos ei enää parane, vaikka siihen satsattaisiin kuinka paljon resursseja lisää. Eikö nämäkin resurssit olisi suunnattava ratkomaan, kuinka tästä tilanteesta selvitään taas normaalimpaan aikaan, jolloin kansalaiset ja heidän edustajansa ja virkamiehet yhdessä saisivat asiat taas luistamaan mahdollisimman hyvin ja Savonlinna säilyisi vetovoimaisena asuinpaikkana ja matkailukohteena.
Me Savonlinnan asukkaat kaipaamme jo positiivisempiä viestejä luettavaksi lehdistä tai uutisissa ja vaikka suusta suuhun puheena siitä, mikä on meillä niin hyvää, että kannatta olla ylpeä savonlinnalaisuudestaan.
Seniorikansalainen Liisa Rissanen