Liisa Rissanen "Tuleeko edes tuluskukkaroa?"

Keskeneräistä työtä ei pitäisi arvostella, mutta terveydenhuollon uudistusta tuskin voi koskaan sanoa valmiiksi, joten sitä on arvioitava (ei arvostella) juuri nyt. Hyvinvointialueet ovat käynnistelleet toimintojaan jo melkein vuoden ja luonnollisesti moni asia hakee vielä toimivia käytäntöjään. Nyt lieneekin otollinen aika tuoda joitakin ongelmakohtia esiin näin käyttäjän näkökulmasta, jotta niitä voitaisiin tarkastella uudelleen.

Isoimpana ongelmana pitäisin pääsyä asiakkaaksi. On olemassa vain yksi numero, johon voit soittaa ja toivoa saavasi esittää asiasi. Jos sinua onnistaa, saat kertoa hoitajalle, mitä palvelua tarvitset. Useimmiten tyydyt painamaan numeroa 1, jolloin sinulle soitetaan mahdollisesti tänään tai huomenna takaisin. Aina et voi ottaa tätä mahdollisuutta käyttöön, kun et tiedä oletko koko ajan päivän kahden aikana sellaisessa tilanteessa, että voit esittää rauhassa asiasi puhelimitse. Jos sitten saat yhteyden hoitajaan, niin useimmiten hänellä on tarjottavanaan vain ”ei´oota”. Lääkärien aikoja vapautetaan viikoittain muutamia aikoja kerrallaan ja hoitajan on mahdoton varata aikaa, joita ei vaan yksinkertaisesti ole. Hän neuvoo soittamaan uudestaan tai kiireellisessä tapauksessa menemään päivystykseen. Uudelleen soitettaessa sama kierros pyörähtää käyntiin, joka uuvuttaa erikoisesti iäkkäitä ihmisiä. Monesti asiakkaalle tarjotaan hoitajan tai fysioterapeutin vastaanotto. Usein tämä on sopiva ratkaisu, mutta myös lääkärille on joskus todella päästävä. He, joilla on taloudellisia mahdollisuuksia, kääntyvät yksityisten lääkärien tai lääkäriasemien puoleen ja saavat lääkärin vastaanoton ja usein vielä aina saman ja tutun lääkärin. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista kaikille, vaikka julkisista varoista tuetaan ja jatkossa tullaan tukemaan enemmän yksityisen puolen lääkäripalveluja.

Toisena isona ongelmana pidän sitä, että asiakas joutuu itse huolehtimaan siitä, että hänen hoitopolkunsa jatkuu toivottuun tulokseen saakka.  Hän joutuu taas soittelemaan siihen yhteen numeroon ja viimein saatuaan yhteyden hoitajaan kertoo, mitä on tutkittu ja mitä saatu selville. Jos ongelma ei ole ratkennut, hän joutuu selvittämään, miten nyt edetään. Eli tuo ajanvarauskaruselli lähtee taas uuteen pyöritykseen. Tämä vain siinä tapauksessa, jos asiakas osaa itse vaatia asian jatkoselvittelyä. Miten käy heidän, jotka syystä tai toisesta eivät tähän pysty.

Kokemukseni mukaan eritasoinen henkilökunta on käyttäytynyt todella asiakaslähtöisesti ja asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen kaikissa niissä pisteissä, joissa olen joutunut asioimaan. Haluaisinkin kiittää kaikkia hoitotyön ammattihenkilöitä, jotka tässä kiihtyvässä muutosvauhdissa ja yhä kiristyvän talouden ahdingossa pystyvät hoitamaan tehtävänsä näin ammattitaitoisesti ja kärsivällisesti.

Tuntuu järjettömältä puhua terveyden ja sosiaalihuollon yhteydessä rahasta kuin jossakin pörssiyhtiössä, jossa osakkaat vaativat yhä suurempia osinkotuloja. Terveydenhuollon uudistuksen alkuperäinen tavoite oli parantaa perusterveydenhuollon toimintaedellytyksiä ja asiakkaan pääsyä palvelujen piiriin. Nyt näyttää siltä, että raha ja sen ”säästäminen” on kaiken ytimessä. Käykö tässä niin kuin siinä vahassa tarinassa ”Hiiri kissalle räätälinä”, jossa hienosta kankaasta piti tulla kissalle upea takki, mutta loppujen lopuksi tulikin vain tuluskukkaro. Jos hyvinvointialueet joutuvat säästämään säästämisen vuoksi, niin koko systeemi saatetaan rampauttaa niin toimintakyvyttömäksi, ettei sitä enää kannata pyörittää ollenkaan verovaroin. Silloin lienee paras ohjat kaikki varat suoraan yksityiselle puolelle, jos se toimii päättäjien mielestä paremmin. En kyllä usko ihan näin mustavalkoiseen vaihtoehtoon, koska luotan päättäjien eritasoilla käyttävän myös järkeään, eikä vain laskuria. Estetään ”tuluskukkaro”, ennen kuin edes sitäkään ei ole saatavissa.